Kertoisiko joku?!
Niin, tässä tekstissä olisi sitten tarkoitus puhua naisista. Noista päiviämme piristävistä pienistä sokeripaloista elämän kahvikupissa. Niillä on myös rinnat.
Itse huomasin että tytöt on tyttöjä... ystävänpäivänä. Kyllä, ystävänpäivänä.
Kyseessä oli 6.luokan ystävänpäivädisko. Olin lupautunut valvojaksi, monen muun oppilaskunnan jäsenen tavoin. Hermostutti niin muan perkeleesti. Noh, kaikki ainakin alkoi hyvin. Tapasin kavereita, pyörimme ympyrää, söimme karkkia ja juttelimme. Kaikki meni buenosti.
Kunnes hän asteli sisään.
Kyseessä oli eräs saksanryhmäläisemme nuori neitonen johon oli jo pitkään ollut sellainen ihastus, mitä nyt yleensä ala-asteella pojilla ja tytöillä on. Tuijotetaan pitkään, ei uskalleta puhua ja ollaan vahaa kun saa vastakaikua (nyt kun tarkemmin ajatellaan... sellaistahan se on nykyäänkin ainakin omalla kohdalla). Noh, kyseisen tytön tapaaminen oli jo valmiiksi hermostuttavaa... Mutta kun kokonaisuuteen lisättiin punainen kaunis (tiukka) mekko ja tyrmäävä vartalomalli, oli tämän pojan viaton mieli pilattu lopulliseksi. Loppuilta menikin sitten tätä tyrmäävää neitosta seuraillessa ja tuijotelleessa varmasti maailman typerimmällä ilmeellä.
Sai sitten Särkimäen Tatu (nimeä ei muutettu) minut suostuteltua että ''mene nyt pyytämään tanssimaan''. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes tajusin mitä olin tekemässä, tein U-käännöksen ja poistuin takavasemmalle. Jälkeenpäin ajatellen naurattaa, hävettää ja taas naurattaa. Ich habe gegn saksa siis vain.
Oma suhtautumiseni kauniimpaan sukupuoleen oli koko yläasteen ajan suht... erikoinen. Kun siltä suunnalta sai kuulla jatkuvaa vittuilua ja solvaamista omasta ulkonäöstä, olemuksesta ja ihmisarvista oli siihen aikaan suhtatumiseni naisiin jopa sovinistinen. Näin myöhemmin, en häpeä mitään niin paljon kuin noita asioita joita silloin teistä ajattelin. Anon anteeksiantoa. Onneksi tutustuin 9.luokalla moniin ihaniin, ja kauniisiin, naispuolisiin henkilöihin jotka palauttivat minut maanpinnalle. Heille nostan hattua. Eräs heistä tietääkin jo kuinka tärkeä henkilö on ollut henkisen kehitykseni kannalta ja tulee samaan arvoisensa kiitokset viimeistään vuonna 2013.
Mutta mutta, ylästehelvetti jäi taakse ja elämä alkoi hymyillä. Pääsin toivomani lukion ja tällöin myös suhtautuminen naisiin muuttui täysin (hypin kokoajan termien nainen ja tyttö välillä, pahoittelen).
Noh kun ensimmäinen kuukausi uudessa koulussa oli ohi niin ei ole vaikea arvata reaktio ympäristööni. WAU! Tunsin itseni pikkulapseksi karkkikaupassa. Kauneutta kaikkialla. Vaan ei mitä tahansa kauneutta, vaan sisäistä kauneutta. ja vitusti sitä! Minne silmänsä käänsikin, näke sielukkaita naisia pilvin pimein. Ja mikä parasta, minullekin tultiin puhumaan kuin ihmiselle. Ystävälle.
Sanoinko parasta?
Tarkoitin PAHINTA?!
Jäädyin isolla jiillä AINA kun joku rin... kasvot omaava tuli puhuttelemaan. En osannut suhtautua tilanteeseen ''kaveri juttelee kaverille'' tavalla. Pikemminkin tilanne ''iske tai kuole'' kuvaisi omia tunteita paremmin tuona hetkenä. Mutta, sen siitä saa kun ne kaikki yläasteella usein koettavat ''naisseikkailut'' jäi välistä. Edellämainittu ongelma onneksi katosi äkkiä, mutta huomaa sitä vieläkin olevan ihan vahaa kun pitäisi naisille puhua. Mitäs olette niin kauniita saatana! Teidän vika xD
Mutta miksi HaLu sitten on täynnä niitä hottiksia? Jos et ole tätä huomannut olet joko a) sokea b) aseksuaali. Mietitäänpä nyt mitä meiltä sieltä löytyy...
- enkelikasvoinen leidi jossa yhdistyy runosielu ja seireeni
- hiljainen, mutta ah niin huomaavainen neito jonka jokapäiväinen hymy on päivän ehdoton pelastus
- uhkea rocktähden ja tangolaulajan kimaira
- taivaasta pudonnut, lumoavan kaunis ilmestys joka tuskin edes tietää olemassaoloani... ellei ole sattunut vaivautumaan varmasti vituttavista tuijotuksistani
- Suvi Tulijoki
- syötävän suloinen laululintu, jonka sisällä tosin elää punkkari jos toinenkin
- eksoottinen viulisti
- kaikkien mahdollisten stereotypioiden yhdistelmä, räväyttävä tummahiuksinen kaunotar jonka jutuilta ei ole turvassa edes viattomat ykköset. En voi uskoa että kyseinen henkilö pystyisi ärsyttämään ketään.
- mieletön määrä upean äänen osaavia ja muutenkin musiikillisesti lahjakkaita neitokasia, joiden tunteminen on kunnia.
Listaa voisi jatkaa, ja tulenkin jatkamaan, loputtomiin. Jos bongasit itsesi, saa tulla ilmoittamaan. Jos bongasit itsesi ja haluat itsesi poistettavan, tule ainakin ilmoittamaan. Viimein asia, mitä halua aiheuttaa, on mielipaha.
Ihastun mielettömän helposti. Ja kun ihastun, ei sitä tuijottelun määrää voi pitää kurissa. Haluan nyt avoimesti pahoitella kaikkia ihmisiä, missä tahansa. ''Katsoa saa koskea ei'' on tullut sisäistettyä. Mutta itse koen että te naiset ansaitsette enemmän kuin olla jonkun hujopin fantasioiden ja tuijottelun kohteita. Hieman itsekritiikkiä piti harrastaa, myönnetään. En itse pidä itseäni mitenkään ''komeana'' tai ''söpönä'', mutta koetan paikata kyseisiä puutteita käytöstavoilla.
Lopuksi...
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut iskeä ketään, vaikka alunperin näin oli tarkoitus. Itselle, tämä kirjoitus toimi hyvänä terapiana erässtä ihastuksesta toipumiselle.
Mutta se ei todellakaan ollut tarkoitus...
Tämän kirjoituksen tarkoitus oli antaa teille naisille muistutus. Te. Olette. Kauniita!!! Tämä ei koske vain HaLulaisia vaan kaikki naisia maailmassa. Älkää ikimaailmassa antako kenenkään väittää toisin. Jokainen on omalla tavallaan kaunis ja kaikilla on oikeus ajatella olevansa kauniita. Muistakaa se! Tiedän/toivon että tämä ei ole ongelma ainakaan Hatanpäällä, mutta jos joku alkaa epäröidä omaa ulkonäköään, opiskelupaikasta ja siitä tunnemmeko vai emme riippumatta, muistakoon tämän.
On ainakin yksi herrasmies jonka mielestä näytät tyrmäävältä.
Kiitos.
PS: Keskityin tässä kirjoituksessa tarkoituksella HaLu:laisiin naisiin. Silti, kun puhutaan naisista on pakko kiittää erästä sisäistä blondia jonka takia lauantaina herääminen klo 10.30 bussiin on äärettömän helppoa.
Jos haluat sanoa jotain nimettömästi, alas voi laittaa kommenttia.
Blogiasi on ilo, kunnia ja ihana lukea. Tunnen tuskin ketään hännäkkäitä minisoluja tuottavaa ihmisolentoa, joka olisi näin avoin tunteistaan blogissa.
VastaaPoistaVoimia, veikka! Naiset olivat, ovat ja tulevat olemaan vaikeita. Deal w'it!
Tulen tekemään sopimuksia asian kanssa.
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja kehuista.
Miten voitkaan olla olevinasi niin kypsä ja karismaattinen, mutta silti niin lapsellinen? En kyllä muista tehneeni sulle ylä-asteella mitään niin traumaattista että sun tarvis siitä vieläkin kantaa kaunaa ja kehdata vielä mainita mut koko nimellä jossain teksissä? Sä et oo koskaan oikeesti tuntenu mua, niinku en mäkää sua. Enkä väitä että olisin koskaan susta erityisemmin tykännyt enkä myöskään vihannut. En olisi ikinä uskonut että voisit olla noin älyttömän naurettava että viitsit mainita mut halveksuvasti tässä? Ja mites toi en halua kellekkään mielipahaa? Mulle näköjään haluat vaikken mielestäni mitään pahaa ole sulle tehnyt. Myönnän olleeni ylä-asteella hieman rasittava ja teinikin, mutta ei sulla oo silti oikeutta mua nimellä haukkua julkisessa kirjoituksessa. Ja mistäpä olisin voinut arvata että sun maailmas ja kolme vuotta pilas se että olin ilonen ja vähän turhan kovaääninen sun makuus. Pidin sua oikeesti melko fiksuna kaverina, mutta tän jälkeen kyllä pelkkänä idioottina. Ja tästähän voisin vaikka nostaa kunnianloukkaus syytteen. Saa nähdä teenkö sitä vai en.
VastaaPoista^Nonih joku on aikuistunut. Myönnetään, olit vika ihminen jonka ajattelin saavan mut katsomana peiliin ja myöntämään munaamiseni.
VastaaPoistaOlen nyt ko. kohdan poistanut. Poistin myös edellä mainitsevat kommentit jossa sinut, kuka lienetkään, mainitaan. Kyseinen kohta oli lisätty suht hyvässä unilääke huurussa, mikä ei millääntavalla puolustele kirjoitustani. Kuten mainitsinkin, viimeinen asia mitä haluan tällä tekstillä aiheuttaa on mielipaha. Onkin siis reilua, että luen tähän myös hmiset joista en liiemmin tai ollenkaan, pidä.
Syitä siihen en ala tässä ruotimaan. Olen ko. asiasta päässyt suht hyvin yli, mutta kuten jo edellä viittasin tulee välillä kipulääkkeissä kirjoitettua asioita joita ei tarkoita. Tämä ei ole ensimmäinen kerta ja kuten myös totesin, ei tämä puolustele kirjoituksiani millään lailla
Jos tämä lyhyt, suht julkinen anteeksi pyyntö ei sinua tyydytä on sinulla oikeius mainitsemaasi kunnianloukkaussyytteeseen. Jos todella pahoitit mielesi sinulle nyt ja tulevaisuudessa merkityksettömän ihmisen toimista, go on and do it woman.
Tiivistettynä: Anteeksi
- Miika Kekki, kehari
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.
Olen ihan varma että löydät vielä sen elämäsi naisen :) Tämä teksti oli kuin suoraan, mitä poikaystäväni olisi voinut vielä vähän reilu vuosi sitten kirjoittaa.
VastaaPoistaHän pelkäsi kertoa minulle tunteitaan koska aiemmin kaikki "naisasiat" oli mennyt aivan penkin alle ja oli varma että minäkään en olisi hänestä tytkännyt, mutta puolen vuoden jahkailun jälkeen hän vihdoin kertoi ja hyvä niin ;) Minäkin olin aivan korviaini myöten häneen ihastunut. Nyt ollaan jo reilu vuosi oltu onnellisesti yhdessä. :D :D
Poikaystävässäni on paljon samaa kuin sinussa. Te taidatte olla vain semmoista tyyppiä että yläasteen kokeilut menee ihan penkinalle, mutta sitten kun se oikea tyttö löytyy niin se on sitten SE nainen, jonka vihille vie. :)
Tsemppiä :D :D
Ps. Itsekkin täytyy sanoa että vihasin kyseistä yläastetta! ;)
:'>
VastaaPoistaKiitos kiitos. Loistavaa kuulla että omassa tapauksessasi kävi parhainpäin ja olen onnellinen puolestasi. Uskon kyllä sen elämäni naisen jossain tuolla olevan, tuksin nyt ihan mesekeskustelun päässä vaikka saa sitä elätellä hassuja pilvilinnoja.
Ko. yläasteessa ei sininsä ollut mitään vikaa. Enemmän ärsytti yksittäiset ihmiset/ihmisjoukot. Opettajissa taas oli mieletön määrä innostavia ja miellittäviä individuaaleja, kuten luokanvalvojani.
Tiedän tunteen. Meidän koulussa on liikaa kuumia tyttöjä!
VastaaPoista^Wise, oh so wise, words.
VastaaPoista