Kävelevä sivustakatsoja

Pikainen kirjottelu, tässä ravaamisen lomassa. Krampit riesana jällen kerran. Kello on puoli neljä ja myönnettäköön, väsyttää ihan saakelisti. Ei kutienkaan ahdista tai sureta. TV on päällä, on vettä ja ruokaa mitä syödä. Ulkonakin tuli kävästyä sikarilla. Kylhän se nukkuminen kelpaisi, mutta ei oo viä mahdollista. Oon oppinu yhdeltä tärkeältä ihmiseltä, olemaan ajattelematta asioita liikaa. En koskaan ymmärtäny et voisin käsittää sen. Mut nyt, viimeisenä hetkenä kun uskoin käsittäväni, käsitin. En oikein osaa selittää koska, jälleen, väsyttää.

Kaikki on siis hyvin. Sattuu joo, paljonkin. Ja onhan pari asiaa vaivaamassa. Muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Ei ainakaan tunnu siltä. Huolestuttaa vaan läheisten ihmisten vointi ja se, etten osaa tai voi auttaa. :/ Voimaton olo.  Välillä toivoo että voisi olla sivustakatsoja, auttamassa toisia jaksamaan. Enkeli tai vastaava. Parrakas enkeli. Bearded Angel. Cool.

Uskon kuitenkin noihin ihmisiin. Ne on yksiä vahvimpia joita tunnen. Ja vaikka kaikki näyttää nyt lohduttomalta, niin ihmiset kui omat tilanteennekkin, ei se tuu aina olemaan tälläistä. Ja teil on ihmisiä tukena.

Nyt mä palaan Frendien pariin. Ilman tekstitystä. Kiitos tästäkin eräällä nimettömälle.

Epäselvää paskaa, niinkuin me kaikki

Mä mentin ihmisen. Taino... ainakin uskon niin. Oikeastaan mä menetin kaksi. Ne ei siis kuollut tai mitään vastaavaa. Mä vain menetin ne.

Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
Mutta paremmin tietävät kertoi jos ei se tapa niin se vahvistaa

Ne oli mulle tärkeitä. Ihan saatanan tärkeitä. Toinen oli ainoa ihminen jota mä oon koskaan rakastanut, ja toinen yks mun elämäni lähesimmistä ihmisistä. Enkä siis... En mä tiedä menetinkö mää ne vai en. Mut mä uskon ja pelkänä et menetin.

Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
Ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
Vaikka jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa

Suurimpia virheitä mitä ihminen voit ehdä, on kertoa että se välittää toisesta. Ainakin mun kohdalla. Pitäishän sen jo olla mulle aika selvää tähän mennessä. Mut ei. Itsesäälissä rypevä idiootti ei itselleen mitään voi.

Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan

Mä en tahdo lähteä. Mut samalla mä tahdon. Täällä on hyvä, mutta samalla pelottaa ja sattuu aivan liikaa. Jokainen biisi, tai juuri se henkäys, muistuttaa jommasta kummasta noista ihmisistä...

Jokainen tunti syö sitä pois

Yhtä paha virhe on OLLA kertomatta. Eli, mä en voi voittaa.

Toisista pääsee irti
Joihinkin jää roikkumaan
Ja sitten on vielä ne tyypit
Joista tulee sulle naru kaulaan

Mä en kiinnosta ketää, eikä kukaan kiinnosta mua. Ihmiset alkaa kaikki näyttää pelkästä pahviselta paskalta joka vaan kävelee vastaan ja saattaa satunnaisesti ehkä sanoa jotain. Mut millään mitä ne sanoo ei oo oikeastaan mitään merkitystä tai väliä. Kellekkän. Ei ainakaan mulle.

Jos ne puhuu mulle, ne puhuu mun läpi. Jollekkin sellaselle mille pitää olla kiltti tai se saattaa tulla surulliseksi. Mut entä jos se on jo surullinen?

Newsflash, se on jo. Ollu pitkään ja tulee olemaan pitkään.

Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun jonka radalle tähtes johtaa
Mut mihin ne joutuu jotka oppaan menettää

Ei lisättäävää.

Musiikki yksin soi
Mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
Enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan

Mä en halua mennä kouluun. Mä en halua mennä ulos. Mä en halua mennä ulos mun huoneesta. Mä en halua nousta mun sängystä.

Mä en halua ja mä haluan pois


Epäselvää paskaa, niinkuin me kaikki