Kello on kymmenen yli kaks, enkä mä tee MITÄÄN järkevää.
Selasin just tublria tunnin. Ennen siutä juttelin Lemmalle mikä oli parasta,
kuten aina. Sit yritin mennä nukkumaan, sit se tumblr. Selitänpäs paskasti,
mutta en jaksa korjata/mennä taaksepäin. Ei masenna tai ahdistaa mut
masennuttaa ja ahdistuttaa. Vähänkuin katselin hirmumyrskyä ikkunan takaa ja
tietäis, et jossian kohtaa se ikkuna hajoaa, mut sen sijana et katseliskin
hirmumyrskyä, katseliskin Miikaa, joka pelkää että alkaa masentaa/ahdistaa. Mut
ehkä se kuvitteellinen ikkuna ei mee rikki.
Tekemistä olis ihan vitusti. Valkyria Chroniclesiin vois
koukuttua, vois pelata jotain muuta, Netflixin tarjontaa vois selata, vois
kuunnella musiikkia, vois säveltää, vois sanottaa, vois katsella por
raita kävellessäni hakemaan ruokaa, vois syödä kyseisen
ruuan, void yhdistellä jotain
toimintojAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGHHHH!!!!
Pää räjähtää! Kuin surullista voi olla et ahdistuu tekemisen liiasta määrästä!
Veikkaan et alkutekijöiks petaan ainakin patjan tohonalakerran
lattialle. Koska miksei. Sit mene siihen lököttään ja selaan varmaan tumblria
taas tunnin, puhun Lemmalle jos se herää, tai Lindalle, ja sit käyn tämän
sisäisen kriisin läpi uduestaa.
Olipas tämä tärkeetä.
Moro Jasmin!
