Nimenkantaja
Tämä tuulenvire talossani,
joka kasattu on muistoista,
luurankojani kaapeissa kiduttaa.
Nimenä on tuulella
neljän kirjaimen yhdistelmä
jota en saa soimasta lakkaamaan.
Talon seinät täynnä peilejä
joista sama nimi heijastuu
ja lattian valaisee.
Ja sen huoneen keskellä
istuu nimenkantaja
yhtä kauniina kuin aina ennekin
Kuiskaan hänelle...
Kuiskaan nimenkantajalle...
Yksinäisyys paleltaa
vaan vihainen ei olla saa
ei tässä ketään muutoin sattunut
Olen vielä hengissä.
Henkisesti kasassa.
Sydämmeni vain taas on särkynyt
Hyvää iltaa rakas ystävä.
Viikko siitä hetkestä
kun eri teille kulkemaan jouduimme.
Palannet oomme risteykseen
sen tienviitan eteen, joka
tulevaa kohti osoittaa.
Sitä tietää nyt kuljemme
pystypäin ja toisemme
yhtä heikoksi todenneet oomme.
Emme jääneet suremaan.
Emme kaunaa kantamaan.
Tulevaisuus valoisa meille on.
Kuiskasin sinulle...
Saman kuin nimenkantajalle...
Yksinäisyys paleltaa
vaan vihainen ei olla saa
ei tässä ketään muutoin sattunut
Olen vielä hengissä.
Henkisesti kasassa.
Sydämmeni vain taas on särkynyt
Viikon vietin pääni sisässä.
Meditoin muistojen
virrassa
Haavojani niillä
paransin
Hyvät muistot otin
virrasta mukaani
Yksinäisyys paleltaa
vaan vihainen ei olla saa
ei tässä ketään muutoin sattunut
Olen vielä hengissä.
Henkisesti kasassa.
Sydämmeni vain taas on särkynyt
Mä niin en kestä viikkoa...
ps. Olkoon teinilyriikkaa, en oo tainnu about puolee vuotee olla mihinkään tekstiin näin tyytyväinen. Varsinkin kun sain sen sävellettyäkin samalta istumalta
ps. Olkoon teinilyriikkaa, en oo tainnu about puolee vuotee olla mihinkään tekstiin näin tyytyväinen. Varsinkin kun sain sen sävellettyäkin samalta istumalta
