Hehe, pikkutuhma otsikko. Ystävänpäivän kunniaksi se olkoon suotavaa.
Mielestäni on outoa että ystävyydelle ja sen ihannoimiselle/muistamiselle on pitänyt tehdä ihan oma päivänsä. eikö hyvää kaveria, sitä omaa kultaa tai niitä nättejä luokan tyttöjä voi muistaa ihan joka päivä? Itse vein tänä vuonna kouluun Suklaapusuja. Oikeita pusuja en siveellisyydeltäni kehdannut antaa. Tänä vuonna. Muistin myös erästä minulle hyvin tärkeää oppilasta ja toivon että hän piti lahjasta, vaikka hyvin änkyttäen ja yllättäen sen kortin kanssa annoinkin.
Nämä suklaat ja jouluna antamani lahjat, ovat kiitos luokkalaisilleni. Kiitos siitä että minut on koulussa hyväksytty ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen sellaisena kuin olen. En voisi kuvitella parempia luokkalaisia. Kiitos heidän, on tämänkin laiskamadon joka-aamu hieman helpompi nousta kouluun.
Halusin muistaa heitä juuri tänä jouluna ja tänä ystävänpäivänä koska en saata olla seuraavina enään maisemissa. Ei nyt keskitytä siihen, koska se ei ole aiheellista tai edes varmaa.
Ihan yhtä arvokkaita kuin lahjat ja hieman isommat muistamiset ovat myös pienet joka päiväiset muistamiset. Hali, hymy, pieni kehu, jutustelu ym. Liiallinen lahjojen ja vastaavien tuputtaminen voi käydä ahdistavaksi. Niin antajalle, kuin lahjan vastaanottajalle. antaja koettaa jatkuvasti ylittää itseään, vastaanottajan taas alkaessa mahdollisesti kokea ahdistusta liiallisesta huomiosta. Olen tähänkin sortunut ja pahoittelen :D.
Miksei siis joka päivä voisi olla ystävänpäivä? Miksi joka päivä voisi halata sitä hyvää kaveria tai vähän tuntematontakin ja sanoa ''Sä olet harvinaisen ok tyyppi''
PS. Ehkä maailman rennointa peliporukkaa muistan ei ensi vaan seuraavana lauantaina. Koetan keksiä jotain spessua, koska te jos ketkä sen olette ansainneet. Tulevana lauantaina olen krapulassa. Joko henkisessä tai fyysisessä.
