Kuinka vihaankaat maailmaa
Tätä pelkoa et saa sammumaan
Pelkäät sanoa hyvästi
Pelkäät ikuisesti
- Ajattara: Hirsipuulintu
Eli joo... Tunnelma ei ruudun tälläpuolella ole mikään positiivisin. Syy on yksinkertainen:
Ei
kiinnosta
enään.
Ei elämä, ei sosiaaliset suhteet ei koulukäynti, ei vanhojen tanssit, ei mahdolliset ystävät... ei sitten niin helvetti vie mikään. Sattuu ja väsyttää ihan liihaa. Niin fyysisesti, kuin henkisestikkin. Tekisi mieli sulkea silmät ja nukkua siihen viimeisene raskaasene hengenvetoon asti. Se vaan ei onnistu. Se ainoa tie mikä tästä kaikesta veisi pois ei kuitenkaan houkuta. Vielä.
Haluan uskotella itselleni että ensiyönä ei sattuisi. Epäilen vahvasti... mutta haluan uskoa niin silti.
Tyhmä
tyhmä
SAATANAN tyhmä
tiistai 31. tammikuuta 2012
maanantai 23. tammikuuta 2012
Onneksi kaikki on niin ihanasti. Eikun...
Maanantaiyönä tuli taas hieman koettua elämän varjopuolta.
Niin noh, tuttuhuttua tämän blogin lukijoille. Krampit ja säryt pitää tätä poikaa hereillä. Nyt säryt levinnee myös selkään, mihin saattaa olla osasyynä toissa viikkoinen kaatuminen. Kauhuskenaarioni on, että siellä meni nyt jotain niin kuin sen ei pitäisi olla (viitatkaa jos saitte selvää). Mutta on tässä hyviäkin puolia...
Onneksi vastassa ei ole herätystä klo 7. Eikä ainakaan vanhojen tansseja heti aamusta. Enkä ainakaan ole alkanut nauttia niistä reeneistä kerta kerralta enempää, enkä ole ollenkaan ylpeä kehityksestäni. Eikä tanssiparini todellakaan tunnu päivä päivältä tärkeämmältä henkilöltä, jonka kanssa tanssiminen olisi taivaallista. Enkä ollenkaan ole stresautunut siitä kuinka jäljessä olen kaikesta kehityksestäni huolimatta tai siitä kuinka omat lukuisat poissaoloni tekevät myös hallaa tanssiparilleni. Enkä ole ollenkaan ahdistunut että tuottaisin hänelle pettymyksen, sillä eihän hän minulle merkkaa mitään.
Eikä tämän jälkeen todellakaan ole PopJazz.
Eikä tietenkään ole halua nähdä kaikkia luokkalaisia.
Eikä muuten ollenkaan kiinnosta olla terve pitkästä aikaa.
Tai jaksaa herätä lauantaina tapamaan henkilöitä joille olen elämäni velkaa.
Ei mutta...
Vastassahan ON herätys klo 7. Aamullahan ON heti vanhat aamusta ja todellakin OLEN ylpeä kehittymisestäni ja nautin tanssimisesta kerta kerralta enemmän. Tanssiparini todellakin TUNTUU päivä päivältä tärkeämmältä henkilöltä ja tanssiminen hänen kanssaan on taivaallista. Niin ja, OLEN stressaantunut siitä kuinka jäljessä olen kaikesta kehityksestä huolimatta ja siitä kuinka omat lukuisat poissaoloni TEKEVÄT myös hallaa tassiparilleni. OLEN myös ahdistunut että tuotan hänelle joka päivä pettymyksen, sillä hän MERKITSEE minulle ystävänä a ihmisenä äärettömän paljon.
Ja todellakin, tanssin jälkeen ON PopJazz
HALUAN nähdä luokkalaisiani.
HALUAN olla terve, edes kokonaisen kuukauden
HALUAN jaksaa herätä lauantaisin tapaamaan ihmisiä, joille olen elämäni velkaa.
Mutta NYT haluaisin vaan nukkua.
Niin noh, tuttuhuttua tämän blogin lukijoille. Krampit ja säryt pitää tätä poikaa hereillä. Nyt säryt levinnee myös selkään, mihin saattaa olla osasyynä toissa viikkoinen kaatuminen. Kauhuskenaarioni on, että siellä meni nyt jotain niin kuin sen ei pitäisi olla (viitatkaa jos saitte selvää). Mutta on tässä hyviäkin puolia...
Onneksi vastassa ei ole herätystä klo 7. Eikä ainakaan vanhojen tansseja heti aamusta. Enkä ainakaan ole alkanut nauttia niistä reeneistä kerta kerralta enempää, enkä ole ollenkaan ylpeä kehityksestäni. Eikä tanssiparini todellakaan tunnu päivä päivältä tärkeämmältä henkilöltä, jonka kanssa tanssiminen olisi taivaallista. Enkä ollenkaan ole stresautunut siitä kuinka jäljessä olen kaikesta kehityksestäni huolimatta tai siitä kuinka omat lukuisat poissaoloni tekevät myös hallaa tanssiparilleni. Enkä ole ollenkaan ahdistunut että tuottaisin hänelle pettymyksen, sillä eihän hän minulle merkkaa mitään.
Eikä tämän jälkeen todellakaan ole PopJazz.
Eikä tietenkään ole halua nähdä kaikkia luokkalaisia.
Eikä muuten ollenkaan kiinnosta olla terve pitkästä aikaa.
Tai jaksaa herätä lauantaina tapamaan henkilöitä joille olen elämäni velkaa.
Ei mutta...
Vastassahan ON herätys klo 7. Aamullahan ON heti vanhat aamusta ja todellakin OLEN ylpeä kehittymisestäni ja nautin tanssimisesta kerta kerralta enemmän. Tanssiparini todellakin TUNTUU päivä päivältä tärkeämmältä henkilöltä ja tanssiminen hänen kanssaan on taivaallista. Niin ja, OLEN stressaantunut siitä kuinka jäljessä olen kaikesta kehityksestä huolimatta ja siitä kuinka omat lukuisat poissaoloni TEKEVÄT myös hallaa tassiparilleni. OLEN myös ahdistunut että tuotan hänelle joka päivä pettymyksen, sillä hän MERKITSEE minulle ystävänä a ihmisenä äärettömän paljon.
Ja todellakin, tanssin jälkeen ON PopJazz
HALUAN nähdä luokkalaisiani.
HALUAN olla terve, edes kokonaisen kuukauden
HALUAN jaksaa herätä lauantaisin tapaamaan ihmisiä, joille olen elämäni velkaa.
Mutta NYT haluaisin vaan nukkua.
tiistai 10. tammikuuta 2012
Varmaan menin taas...
...ihastumana varattuun naiseen :D Elämä alkaa pikkuhiljaa muistuttaa huonoa sitcomia. Tarvitsen tunnusmusiikin. Suunnittelen siis sellaisen.
Tänään tuntui vaihteeksi siltä että seinät kaatui päälle. Äikässä jäädyin ja pelkäsin, musiikissa feilasin ja olin vaihteeksi pihalla, pahoitin mahdollisesti hienon ihmisen mielen, Wanhat jäi taas välistä, sähkörummut hajosi, ja tajusin tänään kuinka upea ilmestys toi yksi on. Luulin puineeni tämän jo lukion alussa itseni kanssa. Elämäntyylien erilaisuus on niin hanurista.
Toivossa eletään, että tästä päästään yli nopeammin kuin viimeksi.
Sain tänään mietittäväksi sukupuoleni muiden edustajien käytöksen, koska hieno blogikirjoitus. Jos joskus parisuhteesssani kyseinen suhde hajoaa kuin krikin kaja pöö, miten toimin? Tuleeko minusta mateleva, vanhojen aikojen perään haaveileva kasa itsesääliä? Vai ultimaattinen stalkkeri? Vai naisille ikuiseksi katkeroituva sovinisti?
Jos tulee niin en tykkää itsestäni yhtään. Miehet eivät omista naisia, eikä meillä ole mitään oikeutta käyttäytyä kuin siat vain siksi että toinen sukupuoli ilmaisee mielipiteensä. Joskus sitä kyseenalaistaa heterosuhteiden toimivuuden, koska miesosapuoli.
Mitään muuta asiaa mulla ei ollut, päätin vain kerran koettaa tällaista sponttaania tekstintekoa, kun eräs nimeltämainitsematon tämäntaidon osaa. Olen tyytyväinen, siispä menen suihkuun.
Röger
Tänään tuntui vaihteeksi siltä että seinät kaatui päälle. Äikässä jäädyin ja pelkäsin, musiikissa feilasin ja olin vaihteeksi pihalla, pahoitin mahdollisesti hienon ihmisen mielen, Wanhat jäi taas välistä, sähkörummut hajosi, ja tajusin tänään kuinka upea ilmestys toi yksi on. Luulin puineeni tämän jo lukion alussa itseni kanssa. Elämäntyylien erilaisuus on niin hanurista.
Toivossa eletään, että tästä päästään yli nopeammin kuin viimeksi.
Sain tänään mietittäväksi sukupuoleni muiden edustajien käytöksen, koska hieno blogikirjoitus. Jos joskus parisuhteesssani kyseinen suhde hajoaa kuin krikin kaja pöö, miten toimin? Tuleeko minusta mateleva, vanhojen aikojen perään haaveileva kasa itsesääliä? Vai ultimaattinen stalkkeri? Vai naisille ikuiseksi katkeroituva sovinisti?
Jos tulee niin en tykkää itsestäni yhtään. Miehet eivät omista naisia, eikä meillä ole mitään oikeutta käyttäytyä kuin siat vain siksi että toinen sukupuoli ilmaisee mielipiteensä. Joskus sitä kyseenalaistaa heterosuhteiden toimivuuden, koska miesosapuoli.
Mitään muuta asiaa mulla ei ollut, päätin vain kerran koettaa tällaista sponttaania tekstintekoa, kun eräs nimeltämainitsematon tämäntaidon osaa. Olen tyytyväinen, siispä menen suihkuun.
Röger
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)