Säälittävää teinilyriikkaa

Nimenkantaja

Tämä tuulenvire talossani,

joka kasattu on muistoista,

luurankojani kaapeissa kiduttaa.

Nimenä on tuulella

neljän kirjaimen yhdistelmä

jota en saa soimasta lakkaamaan.

Talon seinät täynnä peilejä

joista sama nimi heijastuu

ja lattian valaisee.

Ja sen huoneen keskellä

istuu nimenkantaja

yhtä kauniina kuin aina ennekin

Kuiskaan hänelle...

Kuiskaan nimenkantajalle...

Yksinäisyys paleltaa

vaan vihainen ei olla saa

ei tässä ketään muutoin sattunut

Olen vielä hengissä.

Henkisesti kasassa.

Sydämmeni vain taas on särkynyt

Hyvää iltaa rakas ystävä.

Viikko siitä hetkestä

kun eri teille kulkemaan jouduimme.

Palannet oomme risteykseen

sen tienviitan eteen, joka

tulevaa kohti osoittaa.

Sitä tietää nyt kuljemme

pystypäin ja toisemme

yhtä heikoksi todenneet oomme.

Emme jääneet suremaan.

Emme kaunaa kantamaan.

Tulevaisuus valoisa meille on.

Kuiskasin sinulle...

Saman kuin nimenkantajalle...

Yksinäisyys paleltaa

vaan vihainen ei olla saa

ei tässä ketään muutoin sattunut

Olen vielä hengissä.

Henkisesti kasassa.

Sydämmeni vain taas on särkynyt

Viikon vietin pääni sisässä.

Meditoin muistojen virrassa

Haavojani niillä paransin

Hyvät muistot otin virrasta mukaani

Yksinäisyys paleltaa

vaan vihainen ei olla saa

ei tässä ketään muutoin sattunut

Olen vielä hengissä.

Henkisesti kasassa.

Sydämmeni vain taas on särkynyt

Mä niin en kestä viikkoa...

ps. Olkoon teinilyriikkaa, en oo tainnu about puolee vuotee olla mihinkään tekstiin näin tyytyväinen. Varsinkin kun sain sen sävellettyäkin samalta istumalta