Kävelevä sivustakatsoja

Pikainen kirjottelu, tässä ravaamisen lomassa. Krampit riesana jällen kerran. Kello on puoli neljä ja myönnettäköön, väsyttää ihan saakelisti. Ei kutienkaan ahdista tai sureta. TV on päällä, on vettä ja ruokaa mitä syödä. Ulkonakin tuli kävästyä sikarilla. Kylhän se nukkuminen kelpaisi, mutta ei oo viä mahdollista. Oon oppinu yhdeltä tärkeältä ihmiseltä, olemaan ajattelematta asioita liikaa. En koskaan ymmärtäny et voisin käsittää sen. Mut nyt, viimeisenä hetkenä kun uskoin käsittäväni, käsitin. En oikein osaa selittää koska, jälleen, väsyttää.

Kaikki on siis hyvin. Sattuu joo, paljonkin. Ja onhan pari asiaa vaivaamassa. Muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Ei ainakaan tunnu siltä. Huolestuttaa vaan läheisten ihmisten vointi ja se, etten osaa tai voi auttaa. :/ Voimaton olo.  Välillä toivoo että voisi olla sivustakatsoja, auttamassa toisia jaksamaan. Enkeli tai vastaava. Parrakas enkeli. Bearded Angel. Cool.

Uskon kuitenkin noihin ihmisiin. Ne on yksiä vahvimpia joita tunnen. Ja vaikka kaikki näyttää nyt lohduttomalta, niin ihmiset kui omat tilanteennekkin, ei se tuu aina olemaan tälläistä. Ja teil on ihmisiä tukena.

Nyt mä palaan Frendien pariin. Ilman tekstitystä. Kiitos tästäkin eräällä nimettömälle.