Mä oon valehdellu teille kaikille päin naamaa

Anteeks

.

Mulle on eräs ihminen sanonut, että pyytelen liikaa anteeksi. Asioita, joita mun ei tarvittis. En tiedä mistä se johtuu. Veikkaan tosin, että pelkään niin paljon menettäväni tärkeät ihmiset mun elämässä, että varon kokoajan sanomasta mitään väärää. Mulla kun ei ole ennen lukioon tuloa ollut elämässäni kuin kourallinen ystäviä ja tärkeitä ihmisiä.

Nyt on kuitenkin anteeksipyynnön paikka.

Kun multa on kesällä kysytty että ”Hei, kuinka sulla menee” Yleisin vastaus on ollu luokkaa. ”Mikäs tässä, ei voi valittaa. Ei kesällä voi masentua” yms.

Ei.

Mulla ei mene hyvin. Hyviä ASIOITA on tapahtunut. Paljonkin. ja Hyviä päiviä ja hetkiä on ollut. Mut kokonaisuuksia… ei hetkeen. tiedä sitten onko koskaan.

Tuntuu et oon yksin.

Vaikka ympärillä olisi Klubinpöydällinen ihmisiä, Studiollinen karvaisia kavereita, Footbag pelillinen ihmisiä,  Conillinen Cavereita tai muuta vastaavaa, tuntuu että olisin ypöyksin. Istuisin Klubin pöydässä juomassa yksin kaljaa. äänittäisin rumpuja yksin tai istuisin paikallani tekemättä mitään. Potkisin Footbaggia ilmaan yksin. Istuisin tyhjän Sibbehallin nurkassa, yksin. Mä tiedän etten oo yksin. Oikeesti. Mut… toisaalta mä en tiedä. Tuntuu aina et olisin ilmaa ja voisin vana haihtua pois minä tahansa hetkenä eikä kukaan huomaisi. Liian monta kertaa oon öisin miettiny haihtumista. Rekan alle.

Ja kun mä OIKEASTI olen yksin, en siedä itteeni. En tiedä mitä tehdä, en tiedä miten toimia. Itken ja vapisen, koetan epätoivoisesti keksiä pakokeinoa ahistukselta. Tällänen tunne oli torstain ja perjantain välisenä yönä.

Onneksi lähetin tekstiviestin.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä, tuntui ekan kerran kesällä siltä etten oo yksin. Hyvä seura, kauniit ihmiset ja mieletön tunnelma. Kaikki oli täydellistä. Kaikki oli täydellisiä. Mäkin olin täydellinen.

Sydän särkyi sinä yönä, jälleen. Se ei ei tuntunut hyvältä, eikä tunnu vieläkään.  Mutta kukaan ei loukannut ketään, eikä kukaan itkenyt (ainakaan toisen edesäs). Toinen ihminen tietää, kuka on. Oot yks tärkeimmistä ihmisistä mun elämässä ja parhaita ystäviä mitä kukaan voi toivoa. Saman sanon kaikille muillekin iltaa viettämässä olleille. Otetaan uudestaan, ilman Carilloa.

Sydämmen särkyminen sattuu aina. Oon kokenut sen monta kertaa ja myönnän, että se masentaa ja ahdistaa. Kun oot yksin huoneessa jossa muut pelkkiä pareja, vaikka olisit ystävien seurassa, ahdistut. Katsot tyttöjä ja tunnistat ihastuksia sieltä täältä. Yhdelle et oo kertonu, yhdelle aioit kertoa tanssiessa mutta olikin pyytänyt toista. Ja poikia katsoessa tulee kateus. Vihaan olla ahdistunut siitä että muut on onnellisia. Koska mä OLEN onnellinen, jos mulle tärkeät ihmsiet on onnnellisia. Silti, sydän lyö miten sydän lyö. Ehkä vielä joskus mullakin on joku jota pitää kädestä. Joku jonka kanssa katsoa auringonlaskua.

Joku jota suudella

"Pian vaipuu unen peittoon maa

sitä ehkä valkeus lohduttaa.

Sinä kaipaat rakastettavaa

kaipaat unohduksen humalaa

Joka hetki hieman julmempaa

kaipaat särjettyjen Jumalaa.

Joka hetki hieman julmemoaa

peläten, kohta alkaa uusi päivä

horisontin takaa sarastaa"

CMX - Kauneus pettää

Toivon ettei kukaan tässä kirjoituksesta itsensä löytävä loukkaannu, sillä satuttaminen tai loukkaaminen EI NYT EIKÄ KOSKAAN, tuu olemaan tarkoitukseni. Koskaan. 

La aamupäivä olin kuitenkin romuna. Henkisesti. Olihan se pakko ottaa itseensä jokainen vastoinkäyminen. Päivän kuluessa, oon kuitenkin noussut. Hitaasti, mutta varmasti. Kiitos tästäkin kuuluu ihmisille jotka autto mua nousemaan. Kukkula on vallattu takas. Kuningas is back on hill! Vaikka onkin yksin.

Kun aloin kirjoittan tätä blogia ja puhumaan eräälle ihmiselle Facessa, itkin. Nyt hymyilen, istun rennohkosti sängyllä ja pyyhin kyyneleitä silmistä. Kiitos, etät ootte olemassa. Mulla ei ehkä mee hyvin, eikä tuu menemäänkään… mut mä taistelen.

Teidän ja itseni vuoksi.

"Tässä mä seison

kaipausta rinnassa.

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa.

Maailma on minun.

Maailma on sinun.

Maailma on tehty meitä varten!

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää"

- Haloo Helsinki! Maailma on tehty meitä varten