Lopetan
lukion vuoden 2013 Tammikuussa.
Tämä ei ole lukkoon lyöty juttu, mutta erittäin todennäköinen skenaario. Minulla ei vain ole enää henkistä jaksamista tai minkäänlaista motivaatiota herätä aamuisin. Enkä tarkoita nyt koulua vaan ylipäätään elämää.
Tein
viikonalussa kahdenpäivän pikavisiitin sairaalaan rytmihäiriöiden takia.
Syyskuussa yritin itsemurhaa. On siis ihan liikaa paskaa niskassa ilman koulun
vaativia velvollisuuksiakin. Juuri kyseisestä paskasta johtuneiden poissaolojen
takia, opinnot ovat menneet päin helvettiä. (Ylioppilaaksi) Kirjoittamisesta ei
tulisi mitään, lukion läpikäyminen on epätodennäköistä koska kursseja ei ole
käytynä tarpeeksi. Turha kengittää kuollutta hevosta.
Olen
myös vieroittanut itseäni läheisistä ihmisistä, melkein jopa tarkoituksella. En
jaksa olla ystävällinen, kiinnostunut, motivoitunut... Kolmannen vuoden alussa
kävi mielessä ruveta totaaliseksi kusipääksi, katkoa kaikki kaverisuhteet ja
vieraantua muista. Silloin saisi ainakin olla yksin.
Puhumme
asiasta luokanvalvojan kanssa vielä maanantaina, mutta en herättelisi mitään
toiveita asian suhteen. Minä en nimittäin herättele.
- Miika
EDIT 14.11.:
- Miika
EDIT 14.11.:
En aio kirjoittaa tähän kommenttiin mitään, joka saisi kääntämään sun pään takaisin. Aion sen sijaan kiittää.
VastaaPoistaMiika, kiitos siitä, että me tutustuttiin. Olin pieni, ujo ykkönen ja sun vakuuttavan kakkosen kanssa oli jotenkin tosi eksoottista jutella. Me viime talven aikoihin puhuttiin facebookissa paljon. Silloin näin sussa tiettyä kauneutta. Haluat ihmisille hyvää. Ehdotonta hyvää. En oo nähnyt sua koskaan vihaisena. Vaikka voin uskoa, että kuten mullakin käy niin säkin käyt lyhyessä ajassa koko tunneskaalan läpi (koska masennus on syvältä).
Sun läsnäolo saa mulla aikaan aukottoman huomion. Kuuntelen sua, koska oot niin sydämellinen ihminen ja sun naurus tuo mulle iloa päivään. Ja nykyään ollaan partakaverit, joka on totaalisen huikeeta. Ei me paljoa puhuta, mutta se pieni tervehdys omaa partaa rapsuttaen on jo vakio meillä ja se ilahduttaa huononakin päivänä.
Oot mieletön rumpali ja persoona. Oot myös tosi, tosi vakuuttava näyttelijä, kun näin sut teidän musikaalissa.
Mä en voi myöskään kieltää sulta sun tunteita, enkä aiokaan. Mutta haluan vain muistuttaa sua, että sä olet mieletön ihminen. Älä ota liikaa ittees lukion lopettamista vaan ajattele sitä uutena alkuna. Toivoisin, ettet tee itelles mitään lopullista. Oot kuitenkin niin nuori. Ja minä ja varmasti tosi moni muu jää kaipaamaan sua ihan hulluna. Hitto, mulle nous pala kurkkuun, kun luin tän tekstin.
Viimeisenä koulupäivänäs tuu nykäseen mua hihasta niin ostan sulle Fantan ja jutellaan niitä ja näitä. Ihan vaan pienenä kiitollisuudenosoituksena siitä, että päästit mut elämääs.
Kyllä me varmaan tullaan näkemään jossakin vielä, tää teksti vaan pursuaa nyt flow-tilassa ulos, niin realistisesti nähdään vielä. Mä ainakin haluan nähdä sut, vaikka lähdet HaLusta.
Ja Miika, muista tämä: Per audacia ad astra eli by daring to the stars.
I'll always be with you.
moiksun, mä en osaa nyt kirjoittaa tuollaista pitkää viestiä, ku jaska (oli hyvä teksti jaakkonen!), mutta haluan sen nyt sanoa vaan, että vaikka me ei paljon jutellakkaan face to face, niin aina voi keskustella mun kanssa, koska olet mukavaa keskusteluseuraa, ja mukavaa kuunneltavaa :) (OLIPA HARVINAISEN KLISEISTÄ???). nomutta kuitenkin, tajusit varmaan asiani ?? :D eli olen aina fb chattiystäväsi ulottuvillasi, tosin kyllähän sitä kasvotustenkin voi jutella, tosin ainahan me täällä virtuaalimaailman keskuudessa hölisemme, voimme siis jatkaakkin sitä :)? Sun päätökses koulun suhteen, en aio kommentoida, sä periaatteessa tiedät mikä on ''parhain'' vaihtoehto, mutta jos sä lähdet koulusta(jota en toivo), niin voit tulla juttelemaan aina fb tai missä lie mulle jos juttutoveria kaipaat :3
VastaaPoistat. toveri boner <3
anteeksi sekavuuteni :DD
VastaaPoistaPakko yhtyä edellisiin hyviin kommentoijiin, yhtä hyvää en osaa kirjoittaa mutta yritän parhaani(:
VastaaPoistaMe ei tunneta, mut oon kuuullut sun juttelevan käytävässä ihmisille - oot mahtava tyyppi! Oot jaksanut hymyillä ihmisille, vaikka kaikki kaatuu niskaan, sun mukava persoonas hehkuu ulos susta, oon sun rummuttavankin, se oli upeeta! Ja se yks ruotsin keskustelu, joka sillon tehtiin 1 kurssin alussa (et ehkä muista); sait mut hymyilemään pitkästä aikaa, ja hymyilen edelleen, sille pienelle keskustelulle. Olisin halunnut tutustua suhun paremmin (:
Sä et ole yksin, joudun itsekkin lopettamaan lukion samoista syistä.
Tsemppiä!
VastaaPoistaTerveisin abivuonna sairaslomalle masennuksen jne takia jäänyt -93 syntynyt tyttö. edelleen sairaslomalla vaikka vuosi mennyt.
Kai se joskus siitä