Black socks of doom!

Ihminen tekee tyhmiä asioita ihastuksen takia*:

-        Menet ala-asteen ystävänpäivädiskoon koska hän on siellä valvojana. Vuotta myöhemmin, suoritat elämäsi ensimmäisen teiniangstikohtauksen koska hän ei tullut tanssimaan kanssasi (unohtaen TÄYSIN sen pikkiriikkisen faktan että odotit hänen tulevan SINUN luoksesi samalla kun istut tumput suorina).

-        Tuijotat ja ihailet häntä kaksi vuotta kunnes miehistyt tarpeeksi ja annat hänelle ystävänpäivänä kukkia. Lopulta, saatat hänet (vahingossa) yhteen nykyisen aviomiehensä kanssa.

-        Lupaat itsellesi OLLA ihastumatta koska tiedät mitä käy ja koetat ajatella hyödyttömistä mantroista hyödyttömintä ’’Vaan ystäviä’’. Lopulta kuitenkin ihastut ja taas vituttaa.

-        Saat että hän tykkää työtistä

-        Pyydät häntä tanssipariksi

-        Ihastut hänen tapaansa kirjoittaa, jonka jälkeen huomaat kaiken hänessä muuttuneen yhtäkkiä kaksi kertaa kauniimmaksi. Pääset jopa yli tästä, ehkä

-        Saat tietää että hän tykkää tytöistä (Se on kai supervoima)

-        Ihastut ruumminmuot… piirteiden takia,

-        Mietit Hyvinkäälle muuttamista

Tai sitten, ikuinen klassikko…

-        Ihastut varattuun naiseen.

Itse olen tehnyt nämä kaikki ja paljon muuta. Ihastuminen ei ole enää kivaa. Ei tässä elämänvaiheessa jossa ihmiset alkaa muuttamaan yhteen ja olemaan pariskuntia. Tai siltä se ainakin tuntuu. Onnellisten rakastavaisten katselu sapettaa välillä aivan enemmän kuin sallitut rajat antavat myöden. Päälähtöisesti siksi, että haluat itse palan tuosta onnesta. Haleja, pusuja, söpöilyä, keskusteluja, riitoja, seks… rakkautta, ajanviettoa… Aina välillä tekee mieli huutaa: MÄKIN HALUUN!

Mustasukkaisuus on myös yksi niitä asioita jotka olisi hyvin voinut jättää korteksin sisällä lilluvasta tietokoneesta huitsin nevadaan. Se että olet surullinen koska joku toinen on onnellinen, muttei sinun kanssasi, tuntuu minusta raivostuttavalta. Toisen onni on aina hyvä asia, varsinkin jos kyseessä on henkilö josta välität suunnattomasti. Se että tulen surulliseksi jonkun toisen onnesta on vaan… väärin. Siitä ei myöskään pääse yli parissa illassa tai viikossa.

Tai vuodessa.

Silti, ei nyt heitetä vielä sitä kirvestä sinne kaivoon. Eiköhän tässä omalle kohdalle vielä ’’se oikea’’ satu. Ja jos ei niin… niin…

Noh, öitä!

*Jos joku löysi itsensä täältä eikä halua olla lödyettävissä, ilmoittakoon minulle ja poisto tapahtuu.