Taantumassa

Hei elämä. Tänne ei kuulu mitään hyvää.

Minne on kadonnut viimeiset pari viikkoa?
Olenko ollut nyt kuolleena kun en ole sattunut puhumana kellekkään mitään tai päivittämään blogiakaan? Mitä olen puuhaillut?

En sitten mitään...
...oikeasti...
...ja se alkaa pikkuhiljaa ahdistaa...
...oikeasti...
...ei menetä imutehoaan...

Vituttaa. En jaksa kierreellä ja kaarrella asian kanssa, joten sanon sitten ihan suoraan: Mä olen alkanut taantua.

Kun tulin lukioon, tein itelleni lupauksen että vaikka pakottamalla pakotan itteni tutustumaan muihin. Tein sen ja kaikki meni hyvin. Olin pidetty pitkästä aikaa ja kouluun oli kiva tulla. Vaan mikä onkaan fiilis nyt? Sama kun 8.-9. luokalla. Oon ihan varma että jokainen silmäpari tuijottaa mua halveksien, jokainen mukavuuden ele on pakotettu/pilkallinen. Siis hei ihan oikeasti, mä luulen että yks ihminen vihaa mua koska en uskalla puhua sille. Kaikki noi luulot on perusteettomia ja vailla minkäänmlaista todenperää. Mua ei kukaan vihaa, mulle ollaan kilttejä koska niin ihmisille tehdään ja... no ei se mua nyt kai vihaa... Eihän?

Syitä tälle harhaluulolle? Miksi olen alkanut taantuua?

Sen kun kuulkaa tietäisi. Mä vietin just viikonlopun ihan mielettömäössä seurassa ja opin kuinka mielettömän hieno ihminen eräs nimeltämainitsematon ihminen on. Osaa avata muovipussitkin. Silti, tunuu kun olisin MELKEIN jokapaikassa ulkopuolinen/ei toivottu. Ilman mitään sen parempaa syytä. Mulla ei ole mitään syytä uskoa niin. Se etät ihmiset ei puhu mulle 24/7, tuskin tarkottaa että ne vihaa mua.

Taantuminen alkaa näkyä mun suhtautumisessani opiskeluun. Mä oon ihan hukassa lukkarini kanssa. Ainoat kurssit joilla kunnolla oon mukana on uskonto ja soitinyhtye. Muilla tunneilla, joilla mun pitäisi olla esim. psykologiassa, ruotsissa ja terveysteidossa, pyrin vana koulun käytävillä. Mua vana yksnkertaisesti ei huvita/kiinnosta mennä tunneille. Mua ei kiinnosta opiskella, mua ei kiinnosta vastata opettajien kysymyksiin, mua ei kiinnosta tehdä kokeita. MUA EI VITTU KIINNOSTA KÄYDÄ KOULUA!...Tää kuulostaa nyt oikein kunnon teinipurkautumiselta. Kerrankin.

Syitä siihen, miksi ei kiinnosta, en ala ees miettimään. Mä tiedän ne jo, mutta haluan uskotella ittelleni etten tiedä. Sithän mun pitäisi puhua niistä jollekkin