Nonih. Toissapäivänä lupasin joulukalnteria ja sellainen tulee. Joka viikko uusi sanoitus taustoineen teille luettavaksi.
Taustaa: Unenpuutteesta ja kaamosmasennuksesta kertova teksti. Pitisikö ihmistenkin nukkua talviunta? Mitä se hyödyttäisi, sillä kaikki paha olisi yhä olemassa unen jälkeenkin? Vai onko kuitenkin parasta vain koettaa sinnitellä ja etsiä valoa vaikka kynttilästä?
Pohdinatana myös, miksi vuoden kaunein aika on täynnä pimeää.
Pohdinatana myös, miksi vuoden kaunein aika on täynnä pimeää.
Talviuni
Tusinaan en osaa laskea.
Silti huomaan lehtien kerran vuodessa
Putoavan tiuhempaan tahtiin
Kuin tavallisesti
En kylmää aikaa
Silti käy mananmajoille kiroamaan
Vaan koetan tarttua kiinni niistä pienistä
Auringon suomista valon päivistä
Silti kuin pieni annos eläintä sisälläni
minua vaatisi lepoani pitkittämään
Talviunestani kuitenkin
Herään vain uuteen horrokseenastumaan
Kuin pieni annos eläintä
minua vaatisi voimiani keräämän
Jotain tulevaa vartenko?
Onko jokin tulossa, joka meiltä päivänvalon veisi?
Tuntuu lumen paino niin raskaalta.
Kun koetan kylkeä kääntää.
Kylmyys on rikkonut ikkunat
Muurannut lumi on säppiin oveni
Ei kukaan pääse herättämään.
Voin rauhassa keskittyä.
Pohtimaan eläimellisyyttäni
Kunnes koittaa kevään kirot
Silti kuin pieni annos eläintä sisälläni
minua vaatisi lepoani pitkittämään
Talviunestani kuitenkin
Herään vain uuden talviyön kasvoista kasvoihin kohtaamaan
Kuin pieni annos eläintä
minua vaatisi voimiani keräämän
Jotain tulevaa vartenko?
Onko jokin tulossa, joka meiltä päivänvalon veisi?
Aurinko!
Oi armas aurinko!
Koetatko meille kertoa
On sinullakin pian talviuni edessä
Aurinko!
Oi Armas Aurinko, älä meitä hylkää!
Veljesi kuun kylmyydelle
älä anna periksi!
Aurinko!
Oi armas aurinko!
Koetatko meille kertoa
On sinullakin pian talviuni edessä
Aurinko!
Oi Armas Aurinko, älä meitä hylkää!
Veljesi kuun kylmyydelle
älä anna periksi!
Silti kuin pieni annos eläintä sisälläni
minua vaatisi lepoani pitkittämään
Talviunestani kuitenkin
Herään vain uuden talviyön kasvoista kasvoihin kohtaamaan
Kuin pieni annos eläintä
minua vaatisi voimiani keräämän
Jotain tulevaa vartenko?
Onko jokin tulossa, joka meiltä päivänvalon veisi?
Aurinko!
Oi Armas Aurinko, älä meitä hylkää!
Aurinko!
Oi Armas Aurinko, älä meitä hylkää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti